Ahvenisto GP #12

Ahvenisto GP koitti nopeasti Sm-kisojen jälkeen. Viikolla tein pari kevyttä lenkkiä ja valmistavat lyhyet mäkivedot torstaina. Kisapäivälle osui vuoden ensimmäinen kunnon hellepäivä, lähes 30 astetta. Juuri tuohon kisaan lämpö on aika paha, kun ajetaan kovalla intensiteetillä ja ylämäessä ei käy ilmavirta juuri lainkaan. Kisa on ehdottomasti yksi omista suosikeistani. Ei liikenteenjakajia, autoja ja laskut saa ajaa lujaa. Mäet erottelevat vahvimmat kuskit varmasti.

Lähdin kisaan aika rennoin ajatuksin, viivalla oli todella kova kattaus Suomen kärkikuskeilla. Jotenkin en odottanut kovin hyvää tulosta, henkisesti tankki oli vähän tyhjä Sm-kisojen jälkeen. Halusin yrittää lähteä kärjen mukaan testaamaan omia kykyjä, tällaisessa kisassa ei ollut mitään hävittävää. Ajattelin, että alusta asti täytyy olla aivan kärjessä, jottei jää "grupettoon", kuten viime vuonna. Taktisesti kisa menikin kuitenkin aivan pieleen ja tällä kertaa olin ratkaisuhetkillä väärässä paikassa.

Ensimmäisellä kierroksella Larunpyörän kaksikko Auvinen-Knaapi lähti pitämään kovaa vauhtia ja otin paikan heti heidän takaa. Knaapi ajoi maalimäen todella kovaa, mutta ongelmana oli se, että ensimmäisellä kierroksella kaikki ovat vielä tuoreita. Porukka ei mennyt ollenkaan katki, ja jouduin vain turhaan liian tiukille Knaapin perässä. 

                 Kuva ensimmäiseltä kierrokselta, Mikko Rantanen

Toisen kierroksen alasuoralla olimme Rikun kanssa kärjessä, ja ajattelin kokeilla, mitä tapahtuu, jos päästän Rikun takarenkaasta irti. Kukaan ei reagoinut, ja pääjoukko ei enää koskaan nähnyt Rikua (paitsi kun viilettivät Knaapin ja Pitkäsen kanssa kierroksella ohi. Seuraavilla kolmella kierroksella iskettiin jatkuvasti, ja erilaisia välihatkoja pääsi syntymään. En päässyt näistä mihinkään mukaan. Ajoin neljännellä kierroksella raivoisasti kiinni syntynyttä irtiottoa, ja kun päästiin mäkeen, porukka iski oikealta ja vasemmalta ohi. Seurasin vähän vääriä kuskeja ja porukka meni poikki. Olin myös monessa paikassa haavoittuvassa asemassa porukan kärjessä. Takaa kun isketään kovemmalla vauhdilla ohi, siihen on vaikeaa reagoida. Pyrinkin loppukisan ajan välttämään porukan kärkipäätä kaikin keinoin. Luotin, että pääjoukossa vielä olleet Bäckman ja Auvinen siltaisivat irtiottoon mukaan. Vauhti kuitenkin lässähti niin paljon, että irtiotot pääsivät nopeasti todella kauas. Pyrin seuraamaan Bäckmania ja Auvista kuin hai laivaa, ja siinä onnistuinkin. Valitettavasti heilläkään ei tainnut olla ihan paras päivä ja kova alku tuntui muillakin.

Perässä pysyttiin vaikka tiukkaa teki välillä niinkun näkyy. Mikko Rantanen

 Loppukisa oli lähinnä iskujen merkkailua ja kuumuudessa selviytymistä. Kärjen vauhti oli kyllä aivan käsittämätön, mutta viiden kuskin välihatkassa olisin varmasti selvinnyt. Isommalla joukkueella olisi voinut koittaa pitää tasaista vauhtia ja ajaa väliporukkaa kiinni, mutta sitä meillä ei ollut. Jalkaa oli lopussa ihan kohtuullisesti, eikä suurempaa räjähtämistä tai kramppien tuntemuksia tullut. Viimeisillä kierroksilla järjestään joku iski maalimäkeen. Seuraava alamäki kasasi porukan kuitenkin todella tehokkaasti. Itsekin pyrin ajamaan mäen maltilla ja ennemmin laskemaan kovaa. Pari kertaa joutui laittaa kaikki peliin, kun porukka meinasi mennä poikki. Pääjoukon kirissä sijoitus kohtuullinen neljäs. Eipä sillä oikeastaan mitään merkitystä, kun kamppailee aivan jämäsijoituksista, mutta aivan periaatteellisista syistä sitä haluaa aina antaa kaikkensa. Pakko kehua vielä välihatkassa ajaneiden kuskien suoritusta. Lopussa meidänkin porukassakin kuitenkin iskettiin, mutta edellä olevaan porukkaan jäi silti eroa melkein 2 minuuttia. Vauhti oli viime vuotta kovempi pääjoukossa (38,7 km/h vs 38,3 km/h). Toki ajettiin kierros vähemmän, kun kärki ajoi kiinni. Erot tuolla radalla ovat kyllä järkyttäviä varsinkin kisan pituuteen nähden (alle 1,5 h). 

Dataa

Intervals.icu. Ympyröitynä kisan "ratkaiseva" hetki omalla kohdalta, jossa hatkat lähtivät ja itse ei pystynyt vastaamaan. NP hurja 377 ja maksimisyke 194

Kovin aika maalimäkeen tuli ensimmäisellä kierroksella Knaapin peesissä (40s 710w). Ensimmäiset 10min keskiteho oli yli 340w, joten ei ihme ettei kaikkeen pysty vastaamaan. Loppua kohti keskiteho ja etenkin -nopeus laskivat paljon. 

                               Vaihteiden käyttö. Ei tarvinnut etuvaihtajaa käyttää. 24-piikkistä käytetty maalimäessä lähes joka kierroksella.

Juomaa meni kaksi pulloa urheilujuomaa ja söin yhden geelin. Kisan loppupuolella oli pakko ottaa maalimäessä yleisöstä vesipullo ja kaataa se kokonaan suoraan niskaan. Juomat eivät loppuneet, tarvitsi vain viilennystä. Positiivista oli se, että mitään krampin tuntemuksia ei lämmöstä ja iskutuksesta huolimatta tullut ja suolatabletit jäivät taskuun.

Kisa oli ensimmäisiä kunnon pettymyksiä tältä kaudelta, ei toki tulos mikään täysi farssi. Lämmön piikkiin en huonoa tulosta laita, on keittänyt yli pahemminkin. Oppia tuli taas lisää. Aina ei pääse hatkaan, vaikka haluaisikin, pitää osata olla oikeassa paikassa eikä höntyillä liian aikaisin. 

                         Upeita fotoja. Mikko Rantanen

Nyt pitää vain yrittää sopeutua helteeseen seuraava viikko, viikonloppuna Kauhajoella ohjelmassa 20km tempo ja 145km pitkä maantiekisa.