Jurvan viikonloppu

Kauden toiseksi tärkein viikonloppu koitti, kun edessä oli SM joukkueajo, kortteli sekä maantiecup kisa. Kisat olivat vielä oman seuran järjestämät tutuilla radoilla, mikä toi lisäboostia.

SM TTT #2

Sairastumisten ja muiden aikatauluhaasteiden vuoksi ehdimme treenata joukkueajoa vain kerran. Treenit sujuivat kuitenkin mainiosti, vedimme kaksi noin 15 min pätkää ja molemmissa keskinopeus oli yli 50. Lähtökohta oli se, että mitali oli otettavissa.

Reitti kulki Jurvasta Kauhajoelle päin ja takaisin. Hieman nousua molempiin suuntiin, mutta todella loivaa.  Matka 34,5 km eli kesto 40-45 minuuttia. Viimeinen kilometri käytännössä alamäkeen laskettelua, ja muutenkin viimeiset 6 kilometriä loivaa alamäkeä, eli liikaa ei loppuun kannata säästellä. Keli oli hyvin lähelle optimaalista tempoon, ei liian kuuma ja tuuli oli vähäistä. Tein joukkueajo treenien jälkeen vielä torstaina pari aukaisevaa vetoa (7x30/30 ja kais kiriä). Aamulla kävin vielä herättelemässä jalkoja tempopyörällä.

Joukkueemme taktiikka rakentui pitkälti supervahvan Rikun ympärille. Muut pyrkivät roikkumaan mukana ja auttamaan sen verran kuin mahdollista. Ajo lähti sujumaan hyvin ja vauhti oli alusta asti todella kova. Sain kuitenkin peesiä hyvin, kun oli joukkueemme pisimmän kuskin Laurin takana. Alusta asti vetojen jälkeen syke oli lähellä 180. Mielessä kävi, olimmeko lähteneet liian kovaa. Olimme sopineet, ettei peesiin jäädä roikkumaan. Jos tuntee, ettei pysy mukana, vetää kovan vedon ja heittää sivuun. Radan varrella oli hienosti porukkaa kannustamassa. Kotiyleisöstä sai lisävoimaa. Vauhti oli paikoin hurjaa ja raskaimmat välitykset olivat paljon käytössä. Kääntöpaikallekin tultiin sen verran hurjaa vauhtia, että kaikki paitsi minä vetivät käännön pitkäksi. 

Yksi kuski joutui heittämään sivuun jo menomatkalla, ja pian käännön jälkeen meitä oli enää kolme. Tässä vaiheessa alkoi hieman huolestuttaa, sillä särkymävaraa ei ollut yhtään. Tarkoitus olisi ollut vetää neljällä lähelle maalia. Kolmella miehellä vastuuni kasvoi, ja lopussa oikeastaan enää minä ja Riku vetivät. Jälkikäteen vetoni olisivat voineet olla hieman pidempiä, koska jalka oli todella hyvä loppuun asti. Paluumatkalla adrenaliini alkoi ottaa valtaa kun ohitimme edellä lähteneitä joukkueita. Olimme ajaneet hurjaa vauhtia. 

Kaikki sujui hyvin loppuun asti ja pysyimme viimeisen mutkankin pystyssä. Sain kunnian vetää joukkueemme maaliin. Aika nopeasti maaliin tullessa selvisi, että mitali oli varma. Larunpyörä Cervelo oli odotetusti selkeä voittaja, mutta muut joukkueet jäivät meidän taakse isolla marginaalilla. Keskinopeutemme maalissa oli 50,3 km/h (menomatka 50 km/h, paluu 51 km/h). Keskiteho oli melko alhainen 316w, np 330w. Sain kyllä nauttia kavereiden peesistä hyvin ja paukkuja riitti vetää. Fiilis maalissa oli aivan huikea ja selkääntaputtelijoita riitti. Oli mahtavaa onnistua etenkin joukkueena, kotiyleisön edessä. Olen nyt SM-mitalisti, eikä kukaan ota siltä titteliä enää minulta pois.

Kisan käppyröitä ja dataa. W'bal ei käynyt lähellekään nollaa eikä sykkeet maksimia, kun peesissä palautui niin hyvin. Loppuun asti jaksoi vetää yli 400w vetoja. Vedot näkyvät hyvin intervalleina. Vetoja yhteensä 14 kappaletta.

Jurvan juna vauhdissa.

Metallia kaulassa.

Strava

SM Kortteli #15

Sm kortteli käytiin seuraavana päivänä joukkueajon jälkeen. Rataan oli ehtinyt tutustua pariin otteeseen kesäkuussa.

Reitti. Ympyröitynä ratkaiseva seinänousu, ja vielä oikealle käännöksen jälkeen jatkuva false flat. Jyrkin kohta oli juuri ennen risteystä, missä vauhti hidastui paljon.

Vaikka osa radasta oli todella kapeaa, ei reitti ollut loppujen lopuksi kovin tekninen. Kolme todella pitkää suoraa, joita ei esimerkiksi viime vuoden Oulun radalla ollut ainuttakaan. Haasteen toivat jyrkkä mäki sekä sade. Mäki on niin jyrkkä, että se on käytännössä pakko ajaa aivan täysiä putkelta joka kierros. Saman tyyppinen kuin Ahveniston mäen loppuosa. Haastavin pätkä oli jyrkän jälkeen, kun vauhti tippui mutkassa ja mäki jatkuu risteyksen jälkeen vielä loivana, ennen kuin Peurantielle ääntymistä lopulta muuttuu alamäeksi.

Keli oli juuri sellainen, mitä ei kortteliajoon haluaisi. Täysi kaatosade. Lähdössä ei vielä aivan kaatamalla satanut, mutta heti kisan alettua sade koveni. Haastavin mutka oli risteys oikealle alamäen jälkeen (Kuvassa ylimpänä). Johon oli vielä viikolla maalattu suojatie. Mutka olisi kuivalla kelillä ollut melko nopea, mutta märällä pidon löytäminen oli hieman haastavaa. Onneksi suurempia kolareita ei kisassa nähty. Sateeseenkin voi varustautua. Kengänsuojat, ajohanskat ja kirkkaat lasit auttavat jo paljon. 

En ole yhdessäkään ajamassani korttelikisassa ollut vapaan vauhdin alkaessa kärkipäässä, ja tällä radalla siihen oli pakko tehdä poikkeus. Kävi vähän tuuriakin, kun juuri lähtöalueelle saapuessani lähtöviivalle sai tulla. Ajoin neutraalikierroksen aggressiviisesti ja hain jatkuvasti parempaa paikkaa. Vapaan vauhdin alkaessa olin kolmantena. Luonnollisesti aloin valua taaksepäin, kun kaikki parantelivat asemiaan maalisuoralla. Vauhti oli kovaa. Kisa sujui haluamallani tavalla kolmannen kierroksen loppuun asti, jolloin viimeisessä mutkassa pyöräni perä lähti hieman irti, kun oli liukasta. Minut ohitti välittömästi pari kuskia ja jäin pienentyneen pääjoukon viimeiseksi. Onnistuin roikkua vielä kierroksen verran porukassa, mutta mutkissa meinasi jäädä välejä, kun alkoi varoa liikaa. Lopullinen katkeaminen tapahtui jyrkän mäen jälkeen, kun en yksinkertaisesti enää saanut pientä rakoa kiinni. Katsoin taakse, ja siellä oli vain yksinäinen Akilleksen kuski. Seuraava porukka oli jäänyt jo todella kauas.

Loppukisa olikin lähinnä oman maksimin ajamista ja taistelua. Kärkiporukka oli pari kierrosta näköetäisyydellä, mutta karkasi vääjäämättä. Valtava yllätys oli se, kuinka kauas taaempi porukka oli jäänyt. Lopulta meidät ajettiin kiinni 2 kierrosta ennen liputtamista, noin 50 minuutin ajon jälkeen. Todella pitkään pystyin siis ajamaan jopa lujempaa kuin takan tuleva porukka. Viimeisellä kierroksella jäin mäessä pussiin, enkä pystynyt lähtemään IBDn Makkosen mukaan, vaikka olisin halunnut. Alamutkaan tulin porukan kolmantena hyvissä asemissa, mutta takarengas lipsahti jälleen ja meinasin painua ojaan. Pääsin kuitenkin vielä kirimään. mutta siitä ei paljoa kerrottavaa jäänyt. Olin porukamme viides ja loppusijoitus 15.

Jalka oli loppujen lopuksi aika hyvä. Pystyin ajamaan pitkään jopa lujempaa kuin takana ollut porukka. Yksi huono hetki ja tyytyminen kärkiporukan viimeiseen sijaan oli tällä kertaa kohtalokasta. Jaksoi kuitenkin vääntää hyvin, erityisesti mäessä jaksoi kyllä iskeä loppuun asti. Mieli olisi kyllä tehnyt pysyä kärkiporukassa, mutta turha selitellä mitään. Nyt pääsi lähtemään paraatipaikalta eikä silti riittänyt.

Kisan dataa. Ympyröitynä "räjähdys" sekä kiinniajo (W'bal nousee heti, kun sai peesiä) Ensimmäisten 12 minuutin keskiteho 341w ja np 381w

                                                          Limitillä.

Strava

Jurva maantie #16

Sunnuntain 135km maantiekisa oli yksi kauden eniten odottamistani kisoista. Rata oli tuttu. 10 kertaa 13,5km kierros. Ei jyrkkiä mäkiä, mutta tekninen loppu/alkukierros, joka meinasi todella hajottaa porukkaa. Odotin taistelevani voitosta.

Rata. Ympyröitynä tekninen osuus. Yhteensä 14 risteystä/kierros, joten niitä kertyi kisassa paljon. Myös kaksi lyhyttä hiekkatiepätkää.

Aamulla olo oli hyvä, edelliset päivät eivät juuri tuntuneet painavan. Keli oli aika optimaalinen, puolipilvistä ja noin 20 astetta, kevyt tuuli. Viivalla oli mukavasti porukkaa, ei ketään ammattilaisia tai puoliammattilaisia, jotka olisivat ylivoimaisia ennakkosuosikkeja. Meillä oli todella suuri, 9 hengen joukkue. Turhan väkisin ei tarvinnut hatkoihin yrittää tai Rikua auttaa, vaan sai myös välillä istuskella peesissä.

Olin neutraalistartissa hyvillä paikoilla, jotta pystyin reagoimaan mitä tapahtuu. Vapaa vauhti alkoi Vaasantiellä, mutta kukaan ei iskenyt. Mielestäni ei ole montaa hienompaa tunnetta, kuin tyhjään tiehen iskeminen. Hetkeen ei ollut tullut sitä tehtyä, joten päätin antaa mennä. 10 sekuntia yli 1100 wattia ei päässyt kuitenkaan yllättämään ketään, eikä porukka mennyt poikki. Olin koko ensimmäisen kierroksen kärjessä todella aktiivinen, mutta minkäänlaista irtiottoa ei päässyt syntymään. Toisella kierroksella sama meno jatkui, mutta valuin porukassa taaemmas. Vauhti oli todella hurjaa. Alun aktiivisuus tuntui alkavan kostautua, enkä pystynyt enää oikein iskemään. Onneksi meillä oli hyvin miehiä kärjessä. Neljännen kierroksen alussa pyrin parantelemaan hieman asemia maalin kohdalla, mutta en riittävästi. Kärjessä laitettiin kaasua ja porukka meni pahasti poikki. Poljin hetken "kaikki päällä" kunnes räjähdin täysin. Kärjessä veto kuitenkin lakkasi ja porukka tuli takaisin kasaan. Porukka oli kortteliosuudella aina niin pitkänä yhtenä jonona, ettei vaadi kuin yhden heikomman kuskin väliin, että jono katkeaa. Olin usein aivan väärien kuskien takana kaukana perällä. Neljännellä kierroksella pääsin lupaavaan neljän kuskin irtiottoon. Larunpyörällä puuttui kuitenkin edustus sieltä, joten se ajettiin kiinni.

Olo alkoi olla todella tukala, kun vauhti oli jatkuvasti hurjaa ja ajo levotonta, kun hatkaa yritettiin muodostaa. Kisan puoliväliin asti keskinopeus oli 44,5, joka on noin mutkikkaalla radalla todella kova. Pohdin jo paikoitellen keskeyttämistäkin. Viidennellä ja kuudennella kierroksella porukka meni hiekkatien jälkeen Vaasantielle käännyttäessä poikki, ja molemmilla kerroilla olin väärässä porukassa. Vaasantiellä oli pientä sivutuulta, jonka vuosi porukka oli aina aivan yhtenä jonona vauhdin ollessa kova. Kuudennella kierroksella jouduimme jahtaamaan lähestulkoon maaliin asti kärkiporukkaa. Kyse ei ollut mistään taktisesta hatkasta, vaan porukka oli mennyt puhtaasti poikki. Takaa pääsi muutama kaveri siltaamaan nopeammin kärkiporukkaan, mutta onneksi kisa ei ratkennut tuohon. Tässä vaiheessa alkoi pysyvämpiä irtiottoja muodostua, ja vauhti rauhoittui hieman. Yritin juoda ja syödä. Ensimmäinen pulloni urheilujuomaa oli ehkä hieman liian vahvaa, jonka takia join sen liian hitaasti. Juomisen vähyys saattoi olla osasyy heikkoon oloon. Seitsemännellä kierroksella irtosi kolmen miehen välihatka, jossa meillä oli mies mukana. Olo alkoi olla hyvä, ja olin valmiina vastaamaan tuleviin iskuihin. Kisan ratkaisuhetki omalta kohdaltani tuli kuitenkin yllättäen. CCHn Pitkänen meni kortteliosuudella keulaan ja alkoi pitää kovaa vauhtia. Porukka oli tutusti pitkänä jonona. Minulla oli kerran aikaisemmin jo hiekkatielle käännyttäessä lähtenyt perä hieman irti, risteys oli todella paha. Ehdin juuri huomata, että edessä kaaduttiin, mutta en kerennyt tehdä mitään. Päädyin ojanpohjalle kolmen muun Jurvalaisen tiiimikaverin kanssa. Heti huomasin, ettei mitään pahempaa käynyt, mutta aika kauan kesti päästä ylös. Pyörästä oli ketju tippunut ja meni vielä hetki, että sen sain paikalleen. Pääsin onneksi huoltoauton perässä pääporukkaan takaisin, mutta kasan seurauksena/sen aikana se oli mennyt poikki ja kärkiäijät Bäckman, Kolehmainen, Riku, Pitkänen yms olivat eri porukassa. Loppukisa olikin ajelua hieman iskua ottaneella pyörällä. Kahvat olivat vääntyneet rajusti sisäänpäin, joten pystyin ajamaan pelkästään alaotteelta. Lisäksi etujarru hinkkasi. Oikea etureisi oli saanut hieman osumaa, ja oli jonkun verran kipuja. Olin kuitenkin alun vaikeuksien jälkeen todella halukas ajamaan maaliin. Viimeisellä kierroksella halusin antaa joukkuekavereille vähän takaisin. Laitoin yhden miehen leadoutin pystyyn kilometrin kyltiltä. Hyvinhän se meni, kun kirin sijat 1 ja 2 meidän joukkueelle. Itsekin olin vielä kirin neljäs, ja loppusijoitus 16. Yllätyin, ettei koko porukka paahtanut ohi. Lopussa oli kuitenkin pari risteystä, jotka venyttivät porukan pitkäksi.

Kisan aikana join 2 pulloa urheilujuomaa, ja kaksi vettä. Tarkoitus oli juoda kolme pulloa urheilujuomaa, mutta pullot menivät kiinteässä huollossa sekaisin. Onneksi autollakin ehti käydä. Söin neljä geeliä, mutta ne olivat pieniä geelejä, joten ehkä olisi ainakin yhden enemmän vielä voinut syödä. Kuitenkin 1,5h lyheympi kisa kuin esim SM maantie, joten varmaankin ihan ok.

Kisa oli osaltani siis suuri pettymys. Olisin ehdottomasti halunnut ajaa voitosta. Kolari pilasi lopullisesti mahdollisuudet hyviin sijoituksiin, kuitenkin kisan 1 ja 2 olivat vielä samassa porukassa. Olin kuitenkin pettynyt omaan suorituskykyyn, passiivisuuteen ja etenkin surkeaan sijoittumiseen. Nuo kaikki kulkevat käsi kädessä. Kun olet ahtaalla, et jaksa nostaa sijoituksia, ja sitten joudut taas jahtaamaan. Olin kuitenkin saanut elvytettyä itseni ihan ok iskuun ennen kolaria, ja vaikka loppukisa olikin aika ajelua, jaksoi hyvin ajaa maaliin asti.

Intervals.icu. Ympyröitynä raju alkuhatkayritys sekä räjähtäminen 4. kierroksen alussa. Näkyy hyvin, kun vauhti tasaantui ja W'bal pääsi lopulta nousemaan. HUOM! Sykkeisiin ei voi luottaa, sykevyön kanssa ollut ongelmia. Datasta vielä: yllättävää, ettei työ ollut yli 3000 KJ näin pitkässä kisassa. Kova keskari ja helppo kisan loppu vaikutti siihen.

                                      Joukkue hyvin kasassa. Irvistyksestä näkee, ettei helppoa ollut.

Strava

Kova, hieno kolmen kisan viikonloppu takana. Viikonlopun kahdesta muusta kisasta ei jäänyt mitään käteen, mutta ei SM mitaleja joka viikonloppu tule. Sen takia viikonloppu menee plussan puolelle. Nyt edessä on odotettu vapaa viikonloppu kisoista, jospa saisi jonkun pidemmän lenkin tehtyä.