TENERIFFA-MEGA-BLOGI

 

Vihdoin koitti lähtöpäivä reissuun, jota olin odottanut jo kuukausia. Kyseessä olisi ensimmäinen kunnon pyörämatkani ja myös ensimmäinen matka ulkomaille oman pyörän kanssa. Suuntasimme tyttöystäväni kanssa kolmeksi viikoksi Teneriffalle Los Cristianosiin. Olin alkanut harjoitella hieman enemmän lokakuun lopussa, jotta ajotuntuma olisi edes jonkunlainen reissuun lähtiessä. Zwiftiä ajoin vain ilmaisen 25km kokeilun verran, kelit olivat gravel/cyclo -ajeluun onneksi vielä sen verta suotuisat. Pyörien pakkaaminen stressasi etukäteen jonkin verran ja aloitinkin purkamisen hyvissä ajoin. Se oli erittäin hyvä asia, sillä oman pyöräni kohdalla ilmeni pahoja ongelmia. Satulatolppaa irrottaessani satulaputken kiristin irtosi (ja täten hajosi) samalla, joten jostain oli saatava uusi ennen reissuun lähtöä. Onneksi Canyonin huollolla Turussa sattui olemaan osa liikkeessään, joten reissu oli pelastettu. Sain kuitenkin ajaa Tampere-Turku väliä kaksi kertaa lyhyen ajan sisään jättäessäni ja hakiessani pyörää.

Kyseessä oli ensimmäinen pitkä ”leiri” ulkomailla, joten määrien ja tavoitteiden suhteen tuli olla maltillinen. Suurimmat tavoitteet reissuun olivat paljon laadukasta perustreeniä, jonkun verran sweetspot- vetoja ja pari kovempaa ”testivetoa” jotta näkee, mikä on kunto uuden harjoituskauden alkaessa. Tärkeintä olisi se, että jaksan ajaa kolme viikkoa enkä ole heti ensimmäisen viikon jälkeen aivan rättiväsynyt. Kolme viikkoa on jo niin pitkä aika, että sitä pitää lähestyä enemmänkin kovana blokkina kuin leirinä. Mukana on oltava myös helpompia jaksoja. Saattamalla itsensä heti harjoituskauden aluksi ylikuntoon ei leiristä olisi mitään hyötyä. Zwift kauden alkua saan näin ollen venytettyä marraskuun loppuun. Varustauduin matkan ravinnepuoleen huolellisesti. Mukaan lähti 2kg urheilujuomaa, 50 geeliä ja 20 patukkaa. Jotain reissun vaativuudesta kertoo, että mitään noista ei tullut takaisin.

Reissu oli niin pitkä, ja lenkkejä tuli niin paljon, että jaan blogini selkeästi neljään osioon. Ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen viikkoon sekä loppusummaukseen.

Ensimmäinen viikko

Lentomme laskeutui iltapäivällä, joten pyörät ehti mukavasti iltapäivällä/illalla saamaan kasaan seuraavan päivän ajoa varten. Hotellihuoneessamme oli valtava parveke, joka toimi loistavasti pyörien säilytys- ja huoltoalueena. Pyörissä kaikki oli kuljetuksen aikana säilynyt ehjänä ja kasaus sujui varsin nopeasti. Vaikka olen aikamoinen poropeukalo alkaa ainakin omien pyörien kanssa jo jotain osata tehdä. Meren rannassa asuessa ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin lähteä suoraan ylöspäin. Suoraan hotelliltamme alkoi käytännössä Teiden päänousu La Camellaa kohti. Heti ensimmäinen kilometri oli noin 9%, jonka jälkeen nousu hieman loiveni. Lenkkien alut olivatkin yleensä täyttä tuskaa, kun hetken kestää etenkin rasituksessa jalkojen päästä vauhtiin. Suuntasin heti ensimmäisenä päivänä Granadillan kautta Vilafloriin ja Teidelle. Tuli ajettua vähän ”puolikovaa” innostuksessa ja kiipeämistuntuman vielä puuttuessa. Ensimmäistä kertaa ikinä eläessäni kävin yli 1500 metrissä, ja korkeuden vaikutuksen huomasi jollain tavalla hengityksessä. Teiden nousun päälle päästyä koitti laskun vuoro takaisin Los Cristianosiin. Pakko myöntää, että hieman jopa pelotti. Laskuissa auttaa kuitenkin todella paljon, kun pidin aina Garminissa karttaa näkyvillä. Alas päästiin ja ensimmäinen lenkki oli takana. Fiilis aivan huikea. 

                                    Teide valloitettu heti ekana päivänä ja sekös pistää hymyilyttämään!

Stravassa:

Toisena päivänä otin pari anaerobista vetoa, kokeilin vähän miltä tuntui. No aivan hirveältähän tuntui. Kuitenkin kohtalainen 440w 3:30min tuli riehuttua. TF-563 tie Vilafloriin oli kyllä kovimpia nousuja koko reissulla (viimeiset 4km 9 %). Hiljaa ajaminen oli vaikeaa. 

                                                                Tf-563. Jyrkkää on.

Strava

Kolmantena päivänä aioin yrittää 20 minuutin testivetoa Arona-La Escalona välillä. Tein 10 minuutin lämmittelyvedon, joka sujui kohtalaisesti (310 wattia). Toisesta vedosta ei vaan tullut yhtään mitään. Oli todella kostea päivä, ja räjähdin aivan totaalisesti ja lopetin 10 minuutin jälkeen. Pyörä ei tuntunut kulkevan mihinkään. Ajoin kuitenkin vielä 100 kilometriä lenkillä täyteen ja loppulenkillä iskua alkoi löytyä jalkoihin.

Strava

Viikon loppupuolella tunsin vihdoin olevani valmis koittamaan pidempää, kovempaa testivetoa. Kolmannen lenkin loppupuolella jalat alkoivat vihdoin tuntumaan suhteellisen normaaleilta. Vedon mäeksi valitsin Granadilla-Vilaflor pätkän. Tie on todella miellyttävää, mutkikasta ja melko loivaa. Pituus 13,1 kilometriä ja keskijyrkkyys 5,7 %. Olin ensimmäisenä päivänä ajanut pätkän 44 minuuttiin 265 watin keskiteholla. Alle 40 minuutin tulisi ainakin mennä reippaasti. Lopullinen aikani oli 37:30. Yllätyin vähän itsekin, miten se niin hyvin kulki. Tehot laskivat loppua kohti melko paljon, mutta syynä saattoivat olla reipas aloitus (ekat 5min 360 wattia) ja korkeuden vaikutus (620m-1350m). Ensimmäisen 20 minuutin tehot 343 wattia olivat erinomaiset. Suoritukseen tässä vaiheessa kautta tulee olla tyytyväinen. Ajelin vedon jälkeen vielä Teiden hissiasemalle asti, ja sieltä Chion kautta alas. Lasku Chioon oli kyllä varsin erikoinen. Pituutta yli 20 kilometriä, ja jarruihin tarvitsee koskea ehkä kerran tai pari. Kuitenkin sen verta loivaa, ettei vauhti pääse kiihtymään kovin kovaksi. Lenkki oli koko reissun toiseksi pisin 134km.

                                                                 Boca Tauce- kraateri

 Strava

Toinen viikko

Toisella viikolla halusin suunnata uusiin maisemiin. Saaren länsipuoli vaikutti kiinnostavalta, mäet hieman lyhyempiä mutta jyrkempiä. Kävin sunnuntaina hieman tutkiskelemassa reittejä Adejen suuntaan kaupungin läpi ja maanantaina lähdin kohti Los Gigantesia. Alkunousun jälkeen tie oli todella mukavaa. Isoa tietä, hyvää asvalttia ja ei hirveästi liikennettä. Tiellä sai oikeasti ajaa ”isolla limpulla” kovaa ilman liian pitkiä nousuja. Gigantesista suuntasin Santiago del Teideä kohti, ja otin matkalla pari sweetspot -vetoa. Santiago Del Teidestä pääsee legendaariselle Mascan tielle, josta olin valmiiksi katsonut sopivan segmentin 5 minuutin tehotestiin. Raju 11 % nousu näköalapaikalle.  Lopulliset tehot olivat 401 wattia, mutta jouduin hieman hidastelemaan autojen takana, ja nousussa oli tasainen kohta, jossa tehot laskivat. Nousun loppu erityisesti tuli kuitenkin hyvin, ja nousun aikani riitti Stravassa 30 parhaan joukkoon, joten ok veto. Täytyy myös muistaa, että 1000 metrissä (nousun korkeus) tehot voivat laskea jopa 5%. Tuolla matematiikalla tehoni vastaisivat merenpinnan tasolla noin 420 wattia. Kävin loppulenkistä tempaisemassa yhden KOMin lyhyeen jyrkkään noususegmenttiin.

Stravaaa

Seuraavana päivänä lähdin samaan suuntaan, mutta kiersin Mascan kierroksen kokonaan ja toisin päin. Ensimmäisen 30 kilometrin nousuosuuden jälkeen oli pitkä lasku saaren pohjoisrannikolle. Lasku oli todella mutkikas, ja ikävän paljon joutui jarruttelemaan autojonon takana. Pohjoisrannikolta Buenavistasta oli luvassa pitkä nousu Mascaa kohti. Olo oli ollut lenkillä hieman väsynyt, mutta Mascan nousua lähestyttäessä päätin, että isken nousuun. Nousu on niin jyrkkä, ettei sitä kuitenkaan jaksa hiljaa ajaa. Pakko sanoa, että oli varmaan reissun hirvein nousu. 4 km 11% kuulostaa jo itsessään pahalta, mutta tie on todella kapea, ja neulansilmämutkissa vauhti lähtee kokonaan pois. Mukana on paljon yli 20% jyrkkyyksiä. Tämä tarkoitti 36-30 välityksillä paljon putkelta ajoa. Keskikadenssini oli nousussa 74(!). Jaksoin kuitenkin ajaa nousun kovaa päälle asti. Keskiwatit 343 ja aika alle 20 minuuttia, mikä oli tavoite. Lenkki oli kyllä raju, 3300 nousumetriä. Vähän meinasi bonkki kolkutella viimeisen tunnin aikana.

                                                                Masca.

Strava

Yhden kevyemmän päivän jälkeen ajoin pari 20min sweetspot-vetoa sisältäneen lenkin. Kulku ei ollut erityisen hyvää, mutta ihan onnistunut treeni ja sain pari uutta tiepätkääkin ajettua. 

Stravas

Viikon lopuksi halusin tehdä lenkin reitillä, jota olin katsellut todella paljon etukäteen. Kierros ”rannikkoa” pitkin Guimariin ja sieltä ylös Teidelle. Pituus 180km, 4000 nousumetriä. Tuollaiselle reissulle ei ole kivaa lähteä yksin, onneksi sain seuraksi samaan aikaan lähistöllä majailleet Samun ja Pian. Sää oli varsin vaihteleva ja sunnuntain vuoksi kaikki kahvilat eivät olleet auki. Saimme kuitenkin pidettyä hyvän tankkaustauon Guimarissa ennen Teiden nousun alkamista. Tie ylhäällä kraaterissa oli suorastaan henkeäsalpaava. Lenkki oli ajallisesti pisimpiä suorituksia, mitä olen ajanut. Ehdimme juuri auringonlaskun aikaan takaisin rannikolle. Lenkin rasitus ei ollut minkään mittarin mukaan kovin suuri, kun tuli ajettua niin rauhallisesti. Tuntemukset olivat kyllä täysin erilaiset, illalla silmät pysyivät vain juuri ja juuri auki. Palautumisen kannalta noin pitkät ajopäivät ovat haastavia.

Strava

Kolmas viikko

Kolmannen viikon päätapahtuma oli yön yli kestävä matka viereiselle saarelle La Gomeralle. Ennen sitä halusin kuitenkin lepopäivän jälkeen hieman testatata itseni. Vaikka olin paljon jo ajanutkin, minulla oli edelleen ”Teide” -segmentti ajamatta (eli Los Cristianosista suoraan ylös Vilaflorin kautta). En kuitenkaan lähtenyt ajamaan mitään retkivauhtia, vaan halusin koittaa, kuinka kovaa pystyn ajamaan. Wattitavoitetta oli hieman vaikeaa asettaa, koska korkeus alkaa vaikuttaa. Siksi lähdin enemmän fiilispohjalta ajamaan. Kovaahan se kulki, ja vielä nousujohteisesti! Tuollaisessa valtavassa mäessä vauhdinjaon on lähes pakko koventua loppua kohti. Lepo kesken nousun ei ole mahdollista, joten on ajettava kynnyksen alapuolella. Keskitehoni oli 284w kahden tunnin ajalta. Aivan ei kahden tunnin haamuraja alittunut, vaan 13 sekuntia meni yli :( Viimeisen 45min ajoin kuitenkin lähes 290 wattia. Pahalta ei oikeastaan missään vaiheessa tuntunut, ei vain uskaltanut lisätä kaasua kovin aikaisin. Korkeus ei suorituksen aikana juuri tuntunut vaikuttavan, mutta vedon jälkeen oli happi vähissä. Lisäksi koko illan otti henkeen eli kyllä sillä korkeudella jotain vaikutusta on.

Strava

Oli yksi pätkä, jonka ajamista halusin kokeilla. Chirchen nousu saaren länsiosassa oli pistänyt silmään. Ilmeisesti todella moni ammattilaistalli käyttää kyseistä nousua testipätkänä. Nousun statistiikkaa: 3km 13%. Nousussa on kuitenkin tasaisia pätkiä, ja jyrkimmät kohdat ovat yli 30 prosenttia. Lähdin ajamaa nousua tietysti täysiä. En ollut kuitenkaan tarkistanut nousun profiilia kovin tarkasti, ja toisen puolikkaan jyrkillä rampeilla loppui voimat jaloista aivan täysin. Ehdin ajaa 9,5 minuuttia 380 watin normalisoidulla teholla. Loppupuolella mäkeä jouduin pyörän talutushommiin enkä saanut kunnon aikaa mäkeeen. Oli kyllä aivan hirveä kokemus.

Stravassa

Matka La Gomeralle oli kyllä koko reissun kohokohta. Saimme jätettyä reput hotellille, ja pääsimme ajamaan siten hyvissä ajoin eikä tarvinnut odotella huoneen saamista. Olin etukäteen katsellut reittejä, ja maastot olivat jopa vielä brutaalimpia kuin Teneriffalla. Tasaista tietä ei ollut, ei sitten metriäkään. Suunnittelemallani 80 km reitillä oli lähes 3000 nousumetriä. Alkuun heti 22km nousu ja pari "lyhyempää" loppua kohti. Lenkki sujui suunnitelmien mukaan ilman sen kummempia kommelluksia. Ylhäällä yli 1000 metrissä maisemat muuttuivat dramaattisesi sademetsäksi ja jylhiksi vuoristoiksi. Lämpötilaerot olivat todella dramaattisia. Jopa 15 asteen lämpötilaeroja todella lyhyen välimatkan sisällä. 

Strava

Toisena päivänä päätimme käydä vain lyhet lenkit ennen huoneen luovuttamista. Tuona päivänä jalat olivat todennäköisesti koko reissun surkeimmat, rasitus alkoi kyllä jo painaa. Sain silti raavittua yhden KOMin San Sebastianin kaupungissa sijaitsevasta noususta vähän puolivahingossa (2:30 430w) eli ei mikään aivan hurja suoritus. Iltapäivän pyörimme kaupungissa ja illalla pääsimme takaisin hotelliimme Teneriffalla.

Strava

Seuraavana päivänä osui hauska sattuma. Ajoin ensimmäisen tunnin Giro d'Italiassa tänä vuonna sijalle 12. päätyneen Koen Bouwmanin peesissä. Päädyin heti Las Americasissa hänen peräänsä, ja kysyin voiko jäädä siihen peesaamaan. Vaikkei mikään veto ollut päällä oli vauhti sellaista, ettei ollut vetomiehen paikalle asiaa. Ajelin tyttöystävääni vastaan Teidelle Chion kautta ja laskimme samaa reittiä alas. 

Strava

Reissun lopussa tuntui edelleen, että tankissa on jotain jäljellä. Halusin koittaa ottaa yhden all out-vedon merenpinnan tasolla, jottei olisi mitään jossiteltavaa. Tällä kertaa nousuksi valitsin Los Gigantes-Tamaimo välin (7km, 6,7%). Eli ei pitkä nousu, mutta suhteellisen jyrkkä (etenkin loivemman kahden ensimmäisen kilometrin jälkeen). Veto osui aikalailla sinne minne halusinkin. 349w 24min on kelpo teho. Nousun pituus oli samaa luokkaa kuin 20 minuutin tempo. Pystyin tekemään minulle ominaisen nousujohteisen suorituksen, viimeiset 5 minuuttia hätyyttelivät 360 wattia. Sykekin nousi mukavasti leirin päätteeksi vielä 184, sama maksimisyke kuin Granadilla-Vilaflor vedossa. Löysin myös lenkin lopuksi hienoja teitä banaaniviljelmien läpi. Tiet olivat todella hiljaisia ja hyväpintaisia. 

Strava

Seuraavana päivänä suuntasin vielä ajelulle samaan suuntaan ennen pyörien purkamisen aloittamista. Sama tie, jonka olin edellisinä päivänä nousut (Tf-465) oli todella mieluinen laskea, keskari hipoi kuuttakymppiä. Pakko sanoa että pelkästään alhaalla ajaessa hiki virtaa. Pyörien pakkaaminen sujui todella nopeasti ja sujuvasti.

https://www.strava.com/activities/6292068645

Yhteenveto

Yhteenvetona reissusta on sanottava se, että Suomessa pyöräilyn ja kisailun kanssa tuolla ajamisella ei aivan hirveästi ole tekemistä. Ajaminen on paljolti joko kiipeämistä pitkissä nousuissa tai laskemista, jolloin työtä ei yleensä tehdä ollenkaan. Ainakin lähempänä kisakautta siihen tulisi keskittyä erityisesti. Toki kunto varmasti kehittyy, mutta helposti tietynlainen repivyys jää tuolla ajaessa puuttumaan. Vaikka ajaisit mäkeä 20 minuuttia lujempaa kuin Suomessa kukaan, ei sillä välttämättä tehdä tasaisessa maantiekisassa mitään. Omasta ajamisesta on sanottava se, että mielestäni olen kehittynyt Zwiftin avulla melko hyväksi kiipijäksi. Osaan vaihdella kadenssia maaston mukaan ja ajaa räjäyttämättä itseäni. Toki maailman huipulle on matkaa, mutta eipä tuolla kukaan tainnut meikäläisen ohi painella. Myös laskemiseni on kehittynyt huimasti. En tietenkään tyhmiä riskejä ottanut, mutta aika mukavaa vauhtia etenkin tuttuja laskuja pystyi päästelemään. Suosikkilaskuni oli Teide-Vilaflor pätkä, jossa on jonkin verran mutkia, mutta ne ovat niin loivia ja tie niin leveä, ettei jarrukahvoja tarvitse liikaa puristaa. Sen myös sanon, että välitykset kannattaa miettiä tarkasti, kun tuonne lähtee. Itsellä oli käytössä 52-36 ja 11-30- pakka. Noilla pärjäsi hyvin yleisimmillä reiteillä, mutta kun väkisin halusi vääntää reitille jyrkempiä mäkiä (keskijyrkkyys yli 10%) alkaa etenkin hiljaa ajaminen olla melko vaikeaa. Kyllä ainakin yksi vaihde lisää olisi ollut monessa paikassa ihan mukava olla. 

Omasta vaatetuksesta on sanottava, että syksyllä hankkimani Castellin tuulitakki tuli enemmän kuin tarpeeseen. Lenkin lämpötilavaihteluväli saattoi olla jopa 20 astetta, ja laskuissa ilman takkia tuli sanoin kuvaamattoman kylmä. Kannattaa varustautua ennemmin liian hyvin kuin liian huonosti. Paikalliset kahvilat olivat todella halpoja ja tarjonta eri luokkaa kuin Suomessa. Monesti kuitenkin nopeampi vaihtoehto oli vain täyttää pullot urheilujuomalla huoltoasemalta. Hankkimani litran pullo tuli tuolla myös tarpeeseen, harvoin pääsivät juomat loppumaan kesken. Selvisin reissun ilman mitään teknisiä murheita tai kolareita, joten tyytyväinen pitää olla. Muutaman kerran pääsi kyllä pelästymään mutkan takaa leveällä linjalla ajaneita (tai juuri ohittaneita) autoja. Myös takarenkaan vaihdoin kerran, kun puolittaisen lukkojarrutuksen jälkeen kumi oli melko kuluneen näköinen.

Datasta sellaista, että todella hyvä keino vertailla omaa vauhtia nousuissa on VAM (Vertical altitude meters), joka kertoo, kuinka monta nousumetriä saavuttaisit tunnissa tuolla vauhdilla. Jyrkemmässä nousussa mennään enemmän suoraan pystysuuntaan kuin loivemmissa, joten VAM on luonnostaan hiukan korkeampi. 5min vedossa pääset totta kai kovempaan VAM:iin kuin pidemmässä vedossa. Samanjyrkkyisissä mäissä VAMia pystyy kuitenkin vertailla melko hyvin. Suurin osa nousuista on 5-7%, joten niissä vertailua pystyy tehdä. Omalla kohdallani huomasin, että kun VAM alkoi olla 1000 ja yli niin vauhti ei enää ollut ainakaan mukavuusalueella. 1200-1400 VAMiin pääsin kynnysvedoissa. 

Rasituksen hallinnassa onnituin todella hyvin. Pyrin lähtemään lenkeille aina aikaisin aamulla, jotta ehtisi takaisin hyvissä ajoin ja päivässä ehtisi tehdä muutakin. Koin tämän todella onnistuneena ratkaisuna. On aivan eri asia palata lenkiltä yhdeltä kuin viideltä. Aamuisin on myöskin vielä hieman viileämpää. Alkuun jalat olivat selkeästi tukkoiset, tuntuma oikeastaan vain parani koko ajan reissun edetessä. Lepopäivien pitäminen noin pitkänä ajanjaksona on tärkeää. "Helpot" lenkitkin noissa maastoissa ovat melko vaativia.

                         Intervals.icu Fitness loka-marraskuu. Punaiselle mentiin mutta niin oli tarkoituskin

yhteensä

1570km

36500 nousumetriä

TSS 3101

50382 kcal

Kovin nopeus: 80 km/h

Oli kyllä unohtumaton kokemus. Matka on ohi mutta kuvat, muistot ja treenit Stravassa ovat pysyviä.