Helsinki Velotourille lähdettiin kovin odotuksin. Viimeiset päivät ennen kisaa olivat sujuneet hyvin. Etenkin perjantain viimeistelyharjoitus, joka sisälsi pari lyhyttä mäkivetoa, oli todella onnistunut.
Kisan kulku
Kisasta olivat jääneet pois kovat ennakkosuosikit Sillankorva ja Knaapi. Tämä vaikutti mielestäni merkittävästi kisan kulkuun, koska kisa meni aika lailla Skoda Cupin kokonaiskisan ajeluksi. Ajo oli todella taktista ja melko stressaavaa, jatkuvasti täytyi olla hereillä ja merkata iskuja. Alku lähdettiin melko rauhakseltaan, mutta vauhti kiihtyi ennen Rinnekodin mäkeä. Tein pienen iskun, jotta pääsin nousuun kärjessä. Suurempia iskuja takaa ei tullut, ja seuraava kierros ajettiin porukassa. Toisella kierroksella mäki ajettiinkin sitten kovaa. Olin hiukan pussissa mäen alla ja jouduin mäen loppuosassa ja alamäessä siltaamaan itseni ykkösporukkaan. Pääjoukko jakaantui kolmeen osaan, mutta koska kärkiporukassa ei pidetty kovempaa vetoa päällä, tuli porukka vielä kasaan.
Seuraava merkittävä tapahtuma kisassa oli Rikun irtiotto 4. kierroksella, johon IBD:n Kananen pääsi mukaan. Ero kasvoi nopeasti puoleen minuuttiin, ja Larunpyörä alkoi tosissaan ajaa eroa kiinni. IBD ei tietenkään vetänyt Rikun kanssa, joten oli väistämätöntä, että hatka tulisi kiinni. Tuo kierros oli kuitenkin kisan nopein (42,5 km/h). Tämän jälkeen kisassa ei oikeastaan pidempään aikaan suurempia tapahtumia ollut. Mäki ajettiin yleensä lujempaa, ja olin joka kerta 3 ensimmäisen joukossa mäen päällä, jotta en missaisi mahdollista irtiottoa. Merkkasin Auvisen, Bäckmanin ja Nordlundin iskuja. 7. tai 8. kierroksella IBD:n Makkonen ja Larunpyörän Larsen pääsivät livahtamaan irti. Annoimme heidän mennä, koska he eivät olleet välittömästi uhkaamassa Rikun asemaa kokonaiskilpailussa. Ero kasvoi nopeasti 2 minuuttiin, ja pääjoukossa ajettiin todella hiljaa. Heti kun ajo hiemankin aktivoitui, ero pieneni merkittävästi.
Jotenkin tilanne kuitenkin kärjistyi siten, että päädyimme ajamaan hatkaa lopussa kiinni. Viimeiset 3 kierrosta ajettiin huomattavasti lujempaa, ja kisan kumulatiivinen rasitus alkoi jo tuntua jaloissa. Pääsin yksin irti viimeisen kierroksen alamäessä tahtomattani, ja jalat olivat sen tuntuiset ettei mitään järkeä ollut lähteä yrittämään. Makkonen ja Larsen saatiin kiinni noin 5km ennen maalia. IBD laittoi välittömästi vedon päälle eliminoiden kaikki mahdolliset iskuyritykset. Viimeisen mäen alla heidän vetonsa oli niin vahva, että Bäckman pääsi aloittamaan maalimäen selvästi ennen muita ja hoiti homman kotiin. Kova suoritus, ei ollut muilla mitään jakoa. Itse sain väsyneessä pääjoukon kirissä kairattua 6. sijan. Eli 10 joukkoon mentiin, mikä oli tavoite.
Tällä kertaa säästyttiin onneksi ilman suurempia kolareita tai haavereita. Kerran auto tuli vastaan hurjalla nopeudella, mikä varmasti säikäytti monia. Reitti on kyllä mainio, liikenne on hiljaista ja maasto mukavan kumpuilevaa.
Oma suoritus
Kisa meni ehdottomasti omaan top 3:een rankkuudeltaan sekä henkisesti että fyysisesti. Nousumetrit alkavat vain pikkuhiljaa kuluttaa jalkoja. Henkisesti oli todella kuluttavaa jatkuvasti merkata iskuja ja tarkkailla tilannetta. Tunsin jo lämmittelyssä, että jalat ovat tänään todella hyvät. Hyviltä ne tuntuivatkin noin kisan puoliväliin asti, jonka jälkeen etenkin pidemmät vetovuorot kärjessä tekivät suorastaan kipeää. Viimeisen kierroksen pitkässä nousussa vastatuuleen olin todella lähellä räjähtää. Taistelin kuitenkin putkelta mäen ylös. IBDn loppuvedon aikana pääsin onneksi hiukan palautumaan, joten viimeisen mäen jaksoi vielä ajaa. Pääjoukossa oli enää noin 20 kuskia, joten valtavaa tappelua paikoista ei ollut. Aloitin viimeisen mäen noin 10. sijan paikkeilta. Juuri ennen viimeistä jyrkkää oikea lähentäjä alkoi kramppaamaan. Kiukulla puskin väkisin mäen vielä ylös ja ohitin pari miestä. Mitään kunnon kirimistä se ei ollut, enemmänkin painimista pyörän kanssa.
Vaikka mäki ajettiin pari kertaa lujaa, tuntui, etten kertaakaan puristanut aivan kaikkea siihen. Power Curve tuki tätä tuntemusta. paras 40s teho (mäen jyrkän osan pituus) oli 670w (toinen kierros) ja perjantain valmistavassa treenissä poljin 40s 770w. Yli 100 w jäi siis varaa, tietenkin aivan eri asia tuollaisessa 127 km rankassa kisassa. Piikkitehoissa tuli tehtyä ennätyksiäkin, 5 sekuntia 1170 wattia. Normalisoitu keskiteho 324 wattia on kyllä hurja. Selvästi kovin tämän kesän NP pidemmistä kisoista.
Juomaa meni kisan aikana kolme isoa pulloa (2,25l) Saatiin onneksi CCH:n huoltoautoon pullot, ettei tarvinnut kahdella pullolla vetää. Keli lämpeni sen verran iltapäiväksi että nestettä kyllä meni. Söin neljä geeliä, olisi voinut ehkä enemmänkin. Lopussa ajettiin kuitenkin niin lujaa että syöminen ja juominen jäi vähäiseksi. Onneksi suurempaa katkeamista ei tullut.
Yhteenveto
Tavoite 10 joukkoon sijoituksesta täyttyi, joten pakko on olla tyytyväinen. Skoda Cupin pisteitä ropisi mukavasti, ja nousin 17. sijalle. Eroa 10 joukkoon on vain 4 pistettä. Edellä oli kuitenkin pari kaveria, jotka tiedän pystyväni voittamaan. Olin tehnyt paljon töitä matkan varrella, eikä kunnon loppukirijalkoja enää ollut. Sain kuitenkin nyt kairattua hyvän tuloksen, johon olen koko kauden tiennyt pystyväni. Maalissa olo oli kyllä todella uupunut ja jalat tyhjät. Tiimin kannalta tulos oli melko huono, kun Rikun johto Skoda Cupissa kaventui merkittävästi. Viimeiset kaksi kisaa tulevat todennäköisesti olemaan todella taktisia.
Pakko sanoa kisasta vielä se, että oma ja varmasti muidenkin ajaminen kisassa olisi ollut täysin erilaista ilman Skoda Cupin kokonaiskilpailusta ajamista, On hiukan harmi, että loppukauden kisoista enää TS kortteli ei ole osa Skoda Cupia. Aika kyttäilyähän tuo meinaa olla.
Strava: https://www.strava.com/activities/5866695070/overview
Dataa kisasta:
NP 324w
Keskiteho 244w
Maksimiteho 1202w
Keskisyke 160
Kokonaisnousu 1688m
Maksimisyke 192
Työ 2708 KJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti