Helsinki Velotour #6

 Helsinki Velotourille lähdettiin kovin odotuksin. Viimeiset päivät ennen kisaa olivat sujuneet hyvin. Etenkin perjantain viimeistelyharjoitus, joka sisälsi pari lyhyttä mäkivetoa, oli todella onnistunut.

Kisan kulku

Kisasta olivat jääneet pois kovat ennakkosuosikit Sillankorva ja Knaapi. Tämä vaikutti mielestäni merkittävästi kisan kulkuun, koska kisa meni aika lailla Skoda Cupin kokonaiskisan ajeluksi. Ajo oli todella taktista ja melko stressaavaa, jatkuvasti täytyi olla hereillä ja merkata iskuja. Alku lähdettiin melko rauhakseltaan, mutta vauhti kiihtyi ennen Rinnekodin mäkeä. Tein pienen iskun, jotta pääsin nousuun kärjessä. Suurempia iskuja takaa ei tullut, ja seuraava kierros ajettiin porukassa. Toisella kierroksella mäki ajettiinkin sitten kovaa. Olin hiukan pussissa mäen alla ja jouduin mäen loppuosassa ja alamäessä siltaamaan itseni ykkösporukkaan. Pääjoukko jakaantui kolmeen osaan, mutta koska kärkiporukassa ei pidetty kovempaa vetoa päällä, tuli porukka vielä kasaan. 

Seuraava merkittävä tapahtuma kisassa oli Rikun irtiotto 4. kierroksella, johon IBD:n Kananen pääsi mukaan. Ero kasvoi nopeasti puoleen minuuttiin, ja Larunpyörä alkoi tosissaan ajaa eroa kiinni. IBD ei tietenkään vetänyt Rikun kanssa, joten oli väistämätöntä, että hatka tulisi kiinni. Tuo kierros oli kuitenkin kisan nopein (42,5 km/h). Tämän jälkeen kisassa ei oikeastaan pidempään aikaan suurempia tapahtumia ollut. Mäki ajettiin yleensä lujempaa, ja olin joka kerta 3 ensimmäisen joukossa mäen päällä, jotta en missaisi mahdollista irtiottoa. Merkkasin Auvisen, Bäckmanin ja Nordlundin iskuja. 7. tai 8. kierroksella IBD:n Makkonen ja Larunpyörän Larsen pääsivät livahtamaan irti. Annoimme heidän mennä, koska he eivät olleet välittömästi uhkaamassa Rikun asemaa kokonaiskilpailussa. Ero kasvoi nopeasti 2 minuuttiin, ja pääjoukossa ajettiin todella hiljaa. Heti kun ajo hiemankin aktivoitui, ero pieneni merkittävästi.

Jotenkin tilanne kuitenkin kärjistyi siten, että päädyimme ajamaan hatkaa lopussa kiinni. Viimeiset 3 kierrosta ajettiin huomattavasti lujempaa, ja kisan kumulatiivinen rasitus alkoi jo tuntua jaloissa. Pääsin yksin irti viimeisen kierroksen alamäessä tahtomattani, ja jalat olivat sen tuntuiset ettei mitään järkeä ollut lähteä yrittämään. Makkonen ja Larsen saatiin kiinni noin 5km ennen maalia. IBD laittoi välittömästi vedon päälle eliminoiden kaikki mahdolliset iskuyritykset. Viimeisen mäen alla heidän vetonsa oli niin vahva, että Bäckman pääsi aloittamaan maalimäen selvästi ennen muita ja hoiti homman kotiin. Kova suoritus, ei ollut muilla mitään jakoa. Itse sain väsyneessä pääjoukon kirissä kairattua 6. sijan. Eli 10 joukkoon mentiin, mikä oli tavoite.

Tällä kertaa säästyttiin onneksi ilman suurempia kolareita tai haavereita. Kerran auto tuli vastaan hurjalla nopeudella, mikä varmasti säikäytti monia. Reitti on kyllä mainio, liikenne on hiljaista ja maasto mukavan kumpuilevaa.

Oma suoritus

Kisa meni ehdottomasti omaan top 3:een rankkuudeltaan sekä henkisesti että fyysisesti. Nousumetrit alkavat vain pikkuhiljaa kuluttaa jalkoja. Henkisesti oli todella kuluttavaa jatkuvasti merkata iskuja ja tarkkailla tilannetta. Tunsin jo lämmittelyssä, että jalat ovat tänään todella hyvät. Hyviltä ne tuntuivatkin noin kisan puoliväliin asti, jonka jälkeen etenkin pidemmät vetovuorot kärjessä tekivät suorastaan kipeää. Viimeisen kierroksen pitkässä nousussa vastatuuleen olin todella lähellä räjähtää. Taistelin kuitenkin putkelta mäen ylös. IBDn loppuvedon aikana pääsin onneksi hiukan palautumaan, joten viimeisen mäen jaksoi vielä ajaa. Pääjoukossa oli enää noin 20 kuskia, joten valtavaa tappelua paikoista ei ollut. Aloitin viimeisen mäen noin 10. sijan paikkeilta. Juuri ennen viimeistä jyrkkää oikea lähentäjä alkoi kramppaamaan. Kiukulla puskin väkisin mäen vielä ylös ja ohitin pari miestä. Mitään kunnon kirimistä se ei ollut, enemmänkin painimista pyörän kanssa.

Intervals.icun datasta näkee hyvin, kuinka ensimmäisellä kahdella kierroksella mäki ajettiin lujaa ja W'bal (anaerobinen kapasiteetti) meni miinukselle. Toisen kierroksen mäen jälkeen 11 min NP 375w ja keskisyke 177. Siinä oli kisan ainoa pidempi pätkä, kun piti oikeasti ajaa todella lujaa. Kisan keskivaiheilla W'bal oli pitkään maksimeissa. Viimeisen tunnin keskisyke oli 170 ja keskiwatit 270. Tuona aikana W'bal ei missään vaiheissa päässyt nousemaan kunnolla ylös, vaan koko ajan tuli poljettua suht lujaa. Vaikka tuntui lopussa, ettei jaloissa ollut enää mitään jäljellä, laski W'bal hyvin lähelle nollaa. 2 viimeisen minuutin keskiwatit 490, viimeinen 40s 620w.
Vaikka mäki ajettiin pari kertaa lujaa, tuntui, etten kertaakaan puristanut aivan kaikkea siihen. Power Curve tuki tätä tuntemusta. paras 40s teho (mäen jyrkän osan pituus) oli 670w (toinen kierros) ja perjantain valmistavassa treenissä poljin 40s 770w. Yli 100 w jäi siis varaa, tietenkin aivan eri asia tuollaisessa 127 km rankassa kisassa. Piikkitehoissa tuli tehtyä ennätyksiäkin, 5 sekuntia 1170 wattia. Normalisoitu keskiteho 324 wattia on kyllä hurja. Selvästi kovin tämän kesän NP pidemmistä kisoista. 

                                Tehojen jakautuminen. Aika raju määrä Z7 ja Z6, mutta lähes puolet Z1

Juomaa meni kisan aikana kolme isoa pulloa (2,25l) Saatiin onneksi CCH:n huoltoautoon pullot, ettei tarvinnut kahdella pullolla vetää. Keli lämpeni sen verran iltapäiväksi että nestettä kyllä meni. Söin neljä geeliä, olisi voinut ehkä enemmänkin. Lopussa ajettiin kuitenkin niin lujaa että syöminen ja juominen jäi vähäiseksi. Onneksi suurempaa katkeamista ei tullut.                                    

Yhteenveto

Tavoite 10 joukkoon sijoituksesta täyttyi, joten pakko on olla tyytyväinen. Skoda Cupin pisteitä ropisi mukavasti, ja nousin 17. sijalle. Eroa 10 joukkoon on vain 4 pistettä. Edellä oli kuitenkin pari kaveria, jotka tiedän pystyväni voittamaan. Olin tehnyt paljon töitä matkan varrella, eikä kunnon loppukirijalkoja enää ollut. Sain kuitenkin nyt kairattua hyvän tuloksen, johon olen koko kauden tiennyt pystyväni. Maalissa olo oli kyllä todella uupunut ja jalat tyhjät. Tiimin kannalta tulos oli melko huono, kun Rikun johto Skoda Cupissa kaventui merkittävästi. Viimeiset kaksi kisaa tulevat todennäköisesti olemaan todella taktisia. 

Pakko sanoa kisasta vielä se, että oma ja varmasti muidenkin ajaminen kisassa olisi ollut täysin erilaista ilman Skoda Cupin kokonaiskilpailusta ajamista, On hiukan harmi, että loppukauden kisoista enää TS kortteli ei ole osa Skoda Cupia. Aika kyttäilyähän tuo meinaa olla.

Strava: https://www.strava.com/activities/5866695070/overview

Dataa kisasta:

NP 324w

Keskiteho 244w

Maksimiteho 1202w

Keskisyke 160

Kokonaisnousu 1688m

Maksimisyke 192

Työ 2708 KJ

Helsinki Velotour ennakko

Hellurei

Launtaina 28.8. on edessä Skoda Cupin viides osakilpailu, Helsinki Velotour. Kilpailu ajetaan samalla reitillä kuin viime vuonna, joten reitti on tuttu. 10,6 kilometrin kierros kierretään 12 kertaa, kokonaismatka on 127 kilometriä. Maali on vaativan Rinnekodin mäen päällä, todennäköisesti maalimäessä ratkeaa varsin moni sijoitus.

Ennakkoasetelma

Olin ennakoinut, että kisaan tulisi lähemmäs 100 kuskia, koska se sijaitsee pääkaupunkiseudun lähettyvillä ja on osa Skoda Cupia. Toisin kuitenkin kävi, ilmoittautuneita on vain 37. Junioreilla on ainakin jokin kisa Tsekissä, ja kauempaa ei porukka yhden kisan takia lähde nähtävästi kisaamaan. Ilmeisesti myös osa on surkeiden säiden vuoksi aloittanut jo off-seasonin. Myöskään ketään ammattilaisia ei ole mukana, joten poikkeuksellisen kovaa kisaa ei liene odotettavissa. Suurimmat ennakkosuosikit ovat tutut nimet,  Akilleksen Sillankorva. TLC:n Auvinen, IBD:n Bäckman ja Jurvan Övermark ja GIF:n Nordlund. Koska osallistujia on näin vähän, pitäisi pelkästään maaliin ajamalla olla hyvät saumat päästä Skoda Cupin pisteille. Harmittavasti pisteitä ei ole minulle kertynyt onnistuneen Rosendahl GP:n jälkeen, vaan olen kaikissa muissa osakilpailuissa ollut juuri pisteiden ulkopuolella. Nyt pisteitä olisi ehdottomasti otettava.

Mikään joukkue ei ole mukana täysin ylivoimaisella rosterilla, mikä luo kisaan mielenkiintoisen ennakkoasetelman. Eniten kuskeja on TLC:llä (8 kappaletta). IBDllä, Akilleksella , CCHlla ja meillä (JurVo) on myös melko suuret joukkueet. 

Reitti

Korkeuseroa kierroksella on 48m ja kokonaisnousua 130m. Koko kisassa kokonaisnousua kertyy siis noin 1500m. Reitti on Suomen mittapuulla siis ehdottomasti vaativammasta päästä. Ehdoton iskun paikka reitillä on Rinnekodin mäki (0,76km 6,6%, jyrkkä osa 0,3km 10,5%).  Etenkin ensimmäisellä ja viimeisellä kierroksella mäki tullaan ajamaan todennäköisesti all-out. Jyrkkä pätkä on noin minuutin mittainen, haastetta tuo enemmänkin jyrkkyys kuin pituus. Heti mäen jälkeen on pitkä alamäki. Viime vuoden kokemuksen perusteella kuitenkin muut mäet kuin Rinnekodin mäki eivät tuo paljoakaan haastetta. Reitillä on myös kolme pitkää palauttavaa laskua, jotka peesissä ovat pitkiä palautuspätkiä. Kierroksella on 5 risteystä ja yksi shikaani. Mutkia tulee siis melko säännölliseen tahtiin, ja ne hajottavat rytmiä jonkun verran. Risteykset ovat kuitenkin aika loivia ja ne menevät ilman suurempaa jarruttelua.

Reittiprofiili (Strava)

Omat odotukset

Kisa ei ole pisimmästä päästä, mutta kuitenkin sen mittainen, että syöminen ja juominen kisan aikana ovat tärkeässä roolissa. Kelikin hieman lämpenee viikonlopuksi. Jonkun verran tuulta on luvassa, joillain peltopätkillä voi olla kohtuullinen sivutuuli. Päätavoite itsellä on Rikun vihreän paidan puolustaminen ja joukkueen menestys, mutta sivussa jopa oma top 10-sijoitus on täysin realismia. Omaa/tiimin taktiikka tulee vielä miettiä. Sen tiedän, että jos suht isolla porukalla tullaan viimeisellä kierroksella Rinnekodin mäkeen, en ole ainakaan heikoimmasta päästä. Liikaa ei saisi liian aikaisin polttaa tai tuolla reitillä tulee noutaja. Kuitenkaan myöskään mihinkään takahatkaan ei saa joutua. Seuraavaksi kisaraporttia luvassa.

Taustani

 Hellurei

Olen 24-vuotias opiskeleva pyöräilijä Tampereelta. Ennen enemmän sisällön tuottamista haluan lyhyesti kertoa taustastani pyöräilyn parissa. 

Olen pyöräillyt koko ikäni niin kuin varmasti suurin osa meistä. Urheilutaustani on monipuolinen. 10-vuotiaasta lukioikäiseksi kilpailin maastohiihdossa, ja jonkun verran myös juoksussa ja triathlonissa. Tulokset jäivät kuitenkin hiihdossa vaisuiksi panostukseen nähden. Armeijan aikana ja sen jälkeen oli urheilussa hieman rennompi kausi, vähitellen harjoitusmäärät kuitenkin alkoivat lisääntyä. Harjoittelin melko monipuolisesti, pääasiassa juoksua, hiihtoa ja kuntosalilla. 

Todellinen kipinä maantiepyöräilyyn syttyi vuoden 2019 aikana. Silloin ensimmäistä kertaa suurin osa harjoittelustani tapahtui pyörällä. Innostuin erityisesti Tampereen upeista pyöräilyreiteistä. Kilometrejä kesän aikana kertyi noin 3000. Syksyn/talven keskityin taas enemmän hiihtoon, mutta huonolumisen talven vuoksi ajoin jonkun verran myös harjoitusvastuksella Zwiftiä. Talvella päätin hankkia uuden maantiepyörän. Kevään aikana hankin runsaasti paljon muutakin pyöräilyyn liittyviä tarvikkeita (Garmin, tehomittari yms) ja kiinnostuin pyöräilystä jatkuvasti enemmän. 

Koska talvella ei ollut lunta juuri ollenkaan, pääsi ulos ajamaan heti maaliskuussa. Koronan vuoksi aikaa oli paljon ja kilometrejä kertyikin heti keväällä runsaasti. Pyöräilyn lisäksi juoksin ja rullahiihdin. Käänteentekevä hetki oli se, kun päätin ensimmäistä kertaa mennä kokeilemaan vauhdikkaampaa porukkalenkkiä kesän alussa. En ollut varma miten pysyisin mukana, mutta huomasinkin heti olevani yksi vahvimmista. Harjoitteluun löytyi aivan uusi ulottuvuus porukkalenkkien myöstä. Tuohon asti olin aina ajanut yksin. Ryhdyin käymään porukkalenkeillä säännöllisesti. Pikkuhiljaa alkoi hiipiä ajatus kisoihin osallistumisesta ja lisenssin hankkimisesta, jos niitä koronan vuoksi päästäisiin järjestämään. Minulle onneksi kisat alkoivat toden teolla vasta elokuussa, jolloin harjoitteluni oli muuttunut pelkästään pyöräilyn ehdoilla tehtäväksi. Juoksin kuitenkin vielä pari kertaa viikossa tuohon aikaan. 

Kisadebyyttini tapahtui Helsinki Velotourilla sarjassa kat2. Reitti ei ollut todellakaan helpoimmasta päästä, noin 10 kilometrin kierros johon sisältyi Rinnekodin mäki (korkeuseroa 50 m, max jyrkkyys 18 %). Mitään tavoitteita ei oikeastaan ollut, koska kisan tasosta ei ollut mitään käsitystä. Lähdössä oli mukana noin 50 kuskia, ja loppusijoitukseni oli 6. Tuossa vaiheessa oikeastaan vasta ymmärsin, kuinka kovassa kunnossa olin ja paljonko potentiaalia minulla oli pyöräilyn suhteen. Ajoin kisan tosin melko passiiviisesti, koska olin niin epävarma oman jaksamisen suhteen.

Velotourin jälkeen kiersin loppukauden kat2 kisat (Syysetapit, Lattomeriajo ja Rosendahl GP) ja ne sujuivat mainiosti. Etenkin Rosendahl GP:ssä oli jopa voitto todella lähellä (loppusijoitus 4.)

 Kisakauden jälkeen oli selvää, että tulisin panostamaan pyöräilyyn entistä enemmän. Hankin aika-ajopyörän ja uuden paremman trainerin. Lokakuussa tuli kaikista eniten harjoitustunteja koko vuonna, kun säät mahdollistivat ulkona ajamisen. Ryhdýin ajamaan Zwift-kisoja, ja yllätyin, kuinka kovia tehoni olivat.

Pian löysinkin itseni suomalaisten Zwift kisatiimi FZR:tä. Ajoin syksyn/talven aikana noin 50 Zwift-kisaa, ja menestyin niissä todella hyvin. Zwift kisat toivat kovuutta ja irtiottokykyä. Pikkuhiljaa alkoi hiipiä ajatus siitä, pitäisikö kesällä siirtyä ajamaan M-elite sarjaan. Siellä ajaminen on kuitenkin huomattavasti kat2 taktisempaa, joten tarvittiin joukkue. Olen pohjanmaalta päin kotoisin, joten Jurvan Voimaa olin miettinyt. Otin yhteyttä seuraan, ja minut otettiin avosylin vastaan. Nyt oli oikeastaan kaikki palaset ensi kesään kunnossa.

Tiesin Zwift-menestykseni perusteella, että olen hyvässä kunnossa, mutta oli silti arvoitus, miten tulisin Elitessä pärjäämään. Seuran harjoituslenkeillä huomasin, että olen hyvässä kunnossa. Ensimmäinen M-Elite startti oli kotikisa, Rosendahl GP. Jännitin kisaa ainakin viikon niin, että nukkuminen oli vaikeaa. Oletus oli, ettei maaliin pääsemiseen olisi mitään mahdollisuuksia. Tulos olikin aikamoinen pommi. Pääsin kisan todella helpolla pääjoukossa, ja loppukirissä onnistuin nousemaan 12. sijalle. Kisa antoi älyttömästi itseluottamusta, ja oli tärkeää saada heti hyvä onnistuminen. Siitä lähtikin kausi hyvin rullamaan, ei tämän kauden kisoista sen enempää vielä tässä kohtaa. 

Ominaisuudet pyöräilijänä

Omaan monipuolisen kilpailutaustani johdosta kovan irtiottokyvyn. Vaikka olen pyöräilijänä isokokoinen, minulle sopivat etenkin maalimäet ja maastoltaan vaativammat radat. 

Intervals.icun tehoprofiilista voidaan huomata, että sprinttini ei ole erityinen, mutta kun mennään minuutin tehoihin, ne alkavat olla kovalla tasolla. 5-20 minuutin tehoissa riittää vielä kehitettävää, Vo2max alue ei kuulu vahvuuksiini. Kynnyksen läheisyydessä pystyn puolestaan juoksu- ja hiihtotaustani ansiosta työskentelemään varsin pitkään. Tämän vuoksi olen alkanut panostaa tempoon yhä enemmän. Myös irtiotossa ajaminen on vahvuuteni (jos niihin onnistuisi vain pääsemään mukaan useammin :) ).

Pyöräily eroaa esimerkiksi hiihdosta varsin monella tavalla. Mielestäni suurin ero on tehomittaus. Pyöräilyssä pystyt jatkuvasti näkemään, millä teholla ajat. Omaa suoritusta on varsin helppo kontrolloida. Muuttujia on myös paljon vähemmän. Hiihdossa tekniikka, suksen liu'uttaminen, voitelu ja olosuhde ovat huomattavasti suuremmassa roolissa. Pyöräilysuorituksia on varsin helppo analysoida.

Löytyy pari hyvää syytä siihen, miksi olen noussut kuntopyöräilijästä elite -tasolle alle kahdessa vuodessa. Ensinnäkin minulla on varsin pitkä kestävyysurheilutausta. Kunto ja kapasiteetti ovat aina olleet olemassa, mutta olen saanut jalostettua ne pyöräilyyn. Toinen suuri syy on se, että ole säilynyt ehjänä ja terveenä viimeiset kaksi vuotta. Yhtään täyttä viikkoa en ole joutunut lepäämään tai karsimaan harjoituksista. Jatkuvasti olen päässyt eteenpäin. 

Seuraavassa postauksessa tiedossa kisaennakkoa..